Kesän viimeisiä

Ai että, nyt se on täällä! Syksy, sateineen ja pimenevine iltoineen. Mikäs sen mahtavampaa kuin palata tuttuun ja turvalliseen arkeen kesätöiden päätyttyä. Melkoinen kesä onkin takana sekä töiden että vapaa-ajan osalta. Pidän hyvinkin terveellisenä parin kuukauden mittaista irtiottoa muutaman sadan kilometrin päähän kotikulmilta. Kummasti tulee elämään uudenlaista näkökulmaa ja samalla tulee tehtyä asioita, joita ei ehkä normaalisti tekisi.

Kesän kokemusten perusteella ihmettelen edelleen, miksi ulkomaanmatkailu on jotenkin suhteettoman paljon arvostetumpaa kotimaanmatkailuun nähden. Kyllä vaellusreiteissä ja ajettavissa kilometreissä löytyy ihan kotimaassakin, samoin näytti matkan varrella olevan monenlaista kulttuurinähtävyyttä. Pohjoisen poroja ja harvaan asuttua elämää voi etelän ihminen ihan ilmaiseksi silmät suurina ihmetellä. Myös luonnon omat luomukset voivat ihmetyttää etelän suottomilta ja järvettömiltä alueilta saapuvaa.




Vasemmanpuoleinen kuva napattu Riisitunturilta ja oikeanpuoleinen Lentualta.

 

Tänä kesänä aurinkoenergia jäi kaikkineen harmittavan vähäiseksi (sadetta piisasi senkin edestä), mutta kyllä sen voimalla taas muutaman kuukauden sinnittelee. Varsinkin, kun lempivuodenaikani, syksy, on juuri ovella. Nyt onkin hyvä aika viimeistellä kesän tuotokset käsitöiden saralla ja pakata nämä kaappiin odottamaan ensi vuoden lämpimiä aikoja :)

Päädyin pitkästä aikaa virkkausprojektin pariin. Vaihtelu kyllä ehdottomsti virkisti! Ohje on Novitan kesä 2015 -lehdestä. Lankana puhtaan valkoinen Sandnes Garnin Mandarin Petit.

 

 

Riemullista syksyn alkua kaikille!

 

Luentosukat ja pipo

Huh, eipä ole viimeaikoina juuri tullut kirjoiteltua. Mutta eipä ole juuri kirjoitettavaa ollutkaan, koska mitään valmista en ole saanut aikaan. Nyt kuitenkin jo jonkin aikaa valmiina olleet luennolla valmistuneet sukat saivat kaverikseen samalla kuviolla varustetun pipon. Täysin ilman kommelluksia ei tietenkään näinkään yksinkertainen projekti sujunut. Ensialkuun pipon kuvio syntyi vahingossa nurinpäin, jonka jälkeen seurasi hetki purkamista ja hampaiden kiristelyä. Toisella yrittämällä sujuikin sitten jo paremmin :)

Keväällä ostin käsityömessuilta Vanja Sealta väriresedalla värjättyä lankaa, jonka nimi valitettavasti on tähän mennessä jo unohtunut. Tästä syntyi Dropsin ohjeella luentoja kuunnellessa sukat 2,5 puikoilla. Päätin kutoa samalla kuviolla myös pipon, jota varten tilasin Vanja Sean nettikaupasta lankaa. Koska jo tuolloin oli sukkien langan nimi pyyhkiytynyt mielestä, niin Postin pakettiautomaattiin kolahti lankavyyhti, joka oli saman väristä kuin edeltäjänsä, mutta paksumpaa. Tästä syystä pipo syntyikin sitten 3,0 puikoilla. Mitään ohjetta tähän ei varsinaisesti ole olemassa.

Tässä siis lupaamaani väriä edeltävään harmauteen. Viikonlopun jatkoja!

Neuletakki, pitkään ja hartaasti...

Koulu on tämän kevään osalta taputeltu ja arki alkaa vähitellen asettua töiden merkeissä. Vapaa-ajan käsitekin saa uusia ulottuvuuksia, kun neljän jälkeen ei olekaan enää kouluun liittyviä velvollisuuksia. Nautin todella, kun harrastuksille jää enemmän aikaa! 

Viimeisimpänä on valmistunut Novitan syksy 2014 -lehdestä neuletakki, jonka tekstuuri oli niin nätti, että oli aivan pakko kokeilla. Tällaista tehdessä ei ehdi ainakaan tylsistyä. Koko ajan täytyy olla hereillä, että menee suunnilleen kuviot oikein. Ohjeessa lankana oli Novita joki, mutta päädyin kuitenkin Isoveljeen, joka tuntui tukevammalta ja kestävämmältä. Taisin aloittaa tämän, kun kun tuo syksyn lehti ilmestyi. Ja jo nyt olen valmis! Näitä tehdään täällä siis kaikella hartaudella :) Pari kertaa taisin aloittaa alusta, kun vähän arvoin puikkojen ja mallin koon kanssa, mutta muuten mitään mokailuja tämän kanssa ei tällä kertaa ole kerrottavaksi.

  

Kovasti tuntuu  nyt valmistuvan pelkästään harmaita töitä. Jatkossa tulossa kyllä myös vähän väriä harmauteen :)

Reipasta viikon alkua!

Tunnelmia Tukholmasta sekä kevään helmipipo

Viikonlopun vietin haistelemassa Tukholman tunnelmia. Siellä kevät oli jo pitkällä ja Kungsträdgårdenin kirsikkapuut täydessä kukassa. Tukholmalaiset olivat tietysti entiseen tapaansa ah niin tyylikkäitä. NK:ta ja Åhlensia voisi kierrellä tuntikausia edes ostamatta mitään. Ihastelulle ja hämmästelylle ei meinannut tulla loppua lainkaan. Liike toisensa jälkeen täynnä aivan ihania vaatteita! Moneen kertaan mietin, että tuollaisenkin voisi tehdä, ja tuollaisen... Kotiin päästyäni en halunnut kadottaa tätä iloista tunnelmaa, joten uppouduin selailemaan ruotsalaisia muotiblogeja, jotka tietenkin olivat yhtä ruotsalaisen tyylikkyyden ilotulitusta. No, näistä pilvilinnoista paluu maankamaralle tapahtuu niinkin kätevästi kuin omaa vaatekaappiaan vilkaisemalla :) Mutta ehkä näistä ajatuksista kuitenkin syntyy vielä joskus jotain...

Muutama viikko sitten käsityömessuilla törmäsin Teeteen Regalo-lankaan. Joitain päiviä asiaa päässäni pyöriteltyäni keksin viimein, että piponhan tästä voisi kevään piristykseksi tekaista. Ohjeen poimin Dropsista. Vitosen puikoilla ei pitäisi olla edes mikään aivan mahdoton homma.

Langan neulominen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Siinä nimittäin on ikään kuin kaksi lankaa kudottavana yhtäaikaa. Kovempi lanka, jossa helmet ovat kiinni, on toki helppo kudottava. Sen sijaan höttöisempi lanka tahtoi jatkuvasti jäädä jälkeen ja karata rullalle. Sai kyllä venyttää keskittymiskykynsä aivan äärimmilleen, jotta molemmat langat sai kudottua samaan tahtiin. Lisäksi pitsineuleen kanssa sai skarpata ihan tosissaan, että työn alla olisi edes suunnilleen oikea rivi.
Ihan kelpo pipo tästä kuitenkin mielestäni tuli, kaikesta vaivannäöstä huolimatta :)

Viikonloppua ja Tukholman kevättä odotellessa!

Alkuja

Mitäpä muuta sitä tekisi pienellä vapaa-ajan siivulla kuin tarttuisi puikkoihin tai ompelukoneeseen. Näin ainakin omalla kohdallani. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin laajentaa harrastustani blogin verran. Tarkoituksena on kirjoittaa siitä, mihin päähän pälkähtäviä ajatusten murusia seuraamalla mahdollisesti päädytään. Lopputulos tosin saattaa lymytä useiden yritysten ja erehdysten takana. Yleensä jonkilaiseen lopputulokseen kuitenkin päästään. Uusiin haasteisiin tarttumalla on mahdollista selvittää, mitä ei vielä tiennyt osaavansa.

Tässä yhteydessä ajattelin esitellä jokin aika sitten valmistuneen turkisliivin. Sain äidiltäni vanhan lammasturkin, jota hän oli tarjonnut turkisliikkeeseen muodistettavaksi. Kaulus ja hartioiden seutu olivat pahasti ajan kellastamat, eikä siitä kuulemma olisi enää käyttökelpoista saanut. Helmassa oli kuitenkin rutkasti materiaalia käytettäväksi, joten näin tässä pienen mahdollisuuden siemenen. En ollut ennen ommellut turkista, joten minulla ei ollut aavistustakaan mihin olin ryhtymässä. Tarkoituksena oli käyttää ainoastaan hyvässä kunnossa säilynyt helma ja leikata siitä palaset liiviin. Alkuperäiset hakaset ja vyön säästin, mutta vuorikankaan päätin uusia. Perusjakun kaavat nappasin Suuri Käsityölehdestä (hihat jätin tekemättä). Taustatöinä selvitin, että tarvitaan nahkaneula ja normaalia paksumpaa lankaa. Ja ei kun töihin! Ajattelin, että kyllähän tätä ompelee kuin mitä tahansa muutakin. No melkein... Kävi ilmi, että ompelukoneeni saattaisi sittenkin olla liian heikkoa tekoa. Kohdissa, joissa turkista on nelinkerroin, edettiin hitaasti hampaita kiristellen ja poljinta turhautuneesti takoen. Mutta edettiin kuitenkin. Ja valmista tuli. Ompelukonekin kesti kuin ihmeen kaupalla.

Siispä, kohti uusia haasteita! Tervetuloa mukaan!