Alkuja

Mitäpä muuta sitä tekisi pienellä vapaa-ajan siivulla kuin tarttuisi puikkoihin tai ompelukoneeseen. Näin ainakin omalla kohdallani. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin laajentaa harrastustani blogin verran. Tarkoituksena on kirjoittaa siitä, mihin päähän pälkähtäviä ajatusten murusia seuraamalla mahdollisesti päädytään. Lopputulos tosin saattaa lymytä useiden yritysten ja erehdysten takana. Yleensä jonkilaiseen lopputulokseen kuitenkin päästään. Uusiin haasteisiin tarttumalla on mahdollista selvittää, mitä ei vielä tiennyt osaavansa.

Tässä yhteydessä ajattelin esitellä jokin aika sitten valmistuneen turkisliivin. Sain äidiltäni vanhan lammasturkin, jota hän oli tarjonnut turkisliikkeeseen muodistettavaksi. Kaulus ja hartioiden seutu olivat pahasti ajan kellastamat, eikä siitä kuulemma olisi enää käyttökelpoista saanut. Helmassa oli kuitenkin rutkasti materiaalia käytettäväksi, joten näin tässä pienen mahdollisuuden siemenen. En ollut ennen ommellut turkista, joten minulla ei ollut aavistustakaan mihin olin ryhtymässä. Tarkoituksena oli käyttää ainoastaan hyvässä kunnossa säilynyt helma ja leikata siitä palaset liiviin. Alkuperäiset hakaset ja vyön säästin, mutta vuorikankaan päätin uusia. Perusjakun kaavat nappasin Suuri Käsityölehdestä (hihat jätin tekemättä). Taustatöinä selvitin, että tarvitaan nahkaneula ja normaalia paksumpaa lankaa. Ja ei kun töihin! Ajattelin, että kyllähän tätä ompelee kuin mitä tahansa muutakin. No melkein... Kävi ilmi, että ompelukoneeni saattaisi sittenkin olla liian heikkoa tekoa. Kohdissa, joissa turkista on nelinkerroin, edettiin hitaasti hampaita kiristellen ja poljinta turhautuneesti takoen. Mutta edettiin kuitenkin. Ja valmista tuli. Ompelukonekin kesti kuin ihmeen kaupalla.

Siispä, kohti uusia haasteita! Tervetuloa mukaan!